Santerin Salama

Nimi	Santerin Salama
Lempinimi	Santtu
Syntynyt	19.4.2002, Suomi
Sukupuoli	ruuna
Säkäkorkeus	n. 160 cm
Rotu	suomenhevonen
Väri	tummanpunarautias
Koulutustaso	Ko Helppo B, Re 70 cm

Santtu on tallimme uusimpia asukkeja. Luonteeltaan se on kiltti ja mukavan reipas menijä. Santtu onkin saanut suuren suosion varsinkin suomenhevosfanien keskuudessa, sillä hänhän onkin ainoa rodun edustaja tässä tallissa.

Santerin Blogi jatkuu.... by: Kirsi Jokela

No nii, se on Joulu ny! Ajatella, reilut puoli vuotta oon jo täällä Järvenpäässä asustellut. Ja ny vasta pari viikkoo sitten se ekan tunnin emäntä uskaltautu uudelleen kyytiin. Se on touhotellut tuossa Eskon kanssa mahottoman paljo. No ei se mikään ihme ookkaan, kyllä se Esko on ihan mukava kaveri. Vähän se on semmoinen tohelo, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tiiättehän, vähän semmonen Vaahteramäen Eemeli-tyyppi. Mennään korkeelta ja kovaa ja tehään aina vähän enemmän ku oikeesti osataan. Mutta silleen se on mukava tuo Esko, että mielikseen ottaa meitä muita mukaan juttuihinsa. Tässä kerrankin oli aika vähä pitkää tuola tarhassa, niin päätettiin lähtee joukolla kylille. Oli meitä Nakke, Ilo, Heke, Esko ja mä ku lähettiin, eka käytiin kattomassa, että mikä meno on Stålhanen terassilla. Sielä mitään ollu, pistettiin sitten vähän hanaa kavioihin ja lähettiin isommalle kirkolle. Joku vähä tiukkapipoisempi tyyppi oli siitä sitten kyttikselle ilimottanu ja eiku sinivuokot perään. Täytyy kyllä antaa paikallisille kytille vähä tunnustustakin, ei oo meinaan mitään vellihousuja. Ottivat ja pirättivät ihan enstemmäisenä Ilon, joka sentään on meistä isoin ja mustin!

Mutta siis ihan hyvin mää oon kotiutunu. Ja ihan sujuvasti jo vedän korvat niskaan, jos samalla tunnilla on jotain outoja tyyppejä. Silleen vankastikin oon todennut, että hevonen on LAUMAeläin. Kesällä kerran nuo ponipuolen kaverit lähti maastoon ja meitsin oli kuulemma tarkotus jäädä kentälle hevostunnille. Mää aattelin, että ei …. , kylä mää lähren messiin, kiva ilima ja kaikkee. Siitä sitten otin pikkusen vauhtia ja ponkasin kentän portin yli. Melekeen pääsin, pikkusen jäi mahasta kiinni, piru vieköön. Se hirasti sen verran vauhtia, että se selässä keikkunut tyyppi sai jotain holttia oloonsa ja ku vihroin päästiin portista irti, niin ei se sitte enää onnistunut koko lähtö. Maneesistakin lähtiessä pirän aina tarkasti huolen, että kaveria ei jätetä! Ja pikkusen noissa kilipailutilanteissa mua tuppaa huolestuttaan, että jos ne muut vaikka lähtee jo syömään sillä välin ku mun pitää vielä sitä suoritusta vääntää.

Siitä maneesista tulikin mieleen, että yx semmonen huolenaihe mulla täälä on. Kato, mää on ny vähän lukenu sitä Asterix-sarjaa. Ja siinä on se yx mukavan olone tyyppi, se Obelix (mää oon muute ihan ku se, yhtä rohkee ja vahva ja kova syömään..), jolla on se pikkunen koirakin. Ja niitä hiidenkiviä aina matkassa mukana. Mutta se Obelix aina pelekää, että taivas putoaa sen niskaan. SE on ny alkanu muakin vähä hirvittää. Joskus nimittäin sieltä maneesin katolta kuuluu semmosta ääntä, että varmaan se taivas ainakin vähä putoaa. Ja se on alkanu pelottaa myös sitä Eskoo. Tässä taannoin se Esko justiinsa sitä ääntä pelästy ja otti kaikki kintut allensa ja säntäsi melekosta kyytiä koko maneesin matkan toiseen päätyyn. Sielä se sitte rauhottu, ku me kaikki muut oltiin sielä. Mutta justiinsa tää meitin tuttu emäntä oli kyytissä ja sen vauhti ei sitten pyssännytkään ihan samaan tahtiin. Jatko siitä sitten semmosta pesäpallon kotiutusliukua maneesin peräseinään. Harmi vaan, että sattu justiinsa sille tädille, se ku on semmonen arkajalaka muutenki.

Mutta kylä se siitä on toipunu. Ja mää oon vähä sitä siinä autellu! Toiminu vähä niinku terapiahommissa! Ollaan nimittäin ny kolome tuntia perä perään menty sitä keppijumppaa. Siis että jotain temppuratoja ja jumppasarjoja ja sitten ihan pikkusen melki oikeita esteitäkin. Se on niin liikuttava emäntä, ku se oikeen innostuu. Vähän silleen lapsekkaastikin hihkuu, ku mentiin jotain laukkapujottelua ja meitsi sit tähtäs tassut niin, että kaikki tötteröt pysy pystyssä. Ja jumppasarjalla se vaan kääntää suht oikeeseen suuntaan, napauttaa pikkusen kantapäillä, ottaa tukasta töpäkästi kiinni ja sulukee silmät.. Ja on sitte niin hirmusta esteratsastajaa että jotta… Ei vaan, kyllä se meikääkin kehasee, aika silleen maireesti sanoo, että ”mitä mun estetykki”..

Ai niin, mää meinasin unohtaa kertoo, että mää oon käyny parturissa! Mulle pakkas tuleen hirmu hiki tossa alkusyksystä. Niin mulle sitten väsättiin tämmöset räleet salamat kylykiin. Ihan oon ku Salama McQueen! Joku tosi oli näistä sitä mieltä, että on niinku liian moternit mulle. Että ku oon tämmönen tyypillinen keski-ikäinen suomalainen, pönäkkä, punakka, tanakka ja hanakka, niin näyttää siltä ku yrittäsin epätoivosesti pysyä ikiteininä, jos ei muuten onnistu, niin tukkamuodilla… Kuulemma semmosen epätoivosen merkki.

Mutta niin se siis loppuu tämä vuosi! Mää toivotan kaikille teitille oikein kaikkea hyvää koko ensi vuodeksi ja nähdään monta kertaa vuoden mittaan!!!

Hello!

Jotkut toivoivat ensikuulumisia Santerin Salamasta... Sovittiin Santun kanssa niin, että hän saa itse kertoa, lupasin toimia kirjurina...
- Kirsi Jokela 4.5.2010 -

Santun blogi

"Juu, eilen se vihdoin alkoi taksvärkki täällä uudessa paikassa.
Ilmestyi semmoinen täti-ihminen karsinan ovelle harjan kanssa ja alkoi touhuta tunnille lähtöä. Laittoi kyllä meikäläisen oikein kiinni ennen kuin harjaamaan rupesi. Siinä se pyöri ja hyöri. Vähän siinä meitsikin kuopi innosta lattiaa ja jossain välissä se täti sitten katosi. Yht äkkiä hävisi, enkä yhtään nähny, että missä oli.
Sitten mää hokasin, että siellähän se sätkii seinällä, meikäläisen perskannikan ja seinän välissä ja takoo pikkuruisilla nyrkeillään meitsiä kylkeen sen kun jaksaa. Siinä seinällä inisee, että "menee keuhkot tyhjäks ja kylkiluut murskaks".. Semmonen hyttysen pierun kokoinen emäntä, eihän sitä koko aikaa huomaa varoa...

Noo, niitä tätejä pyöri siinä enemmän ja vähemmän ja lopulta ne sai rävellettyä lähes kaikki remelit kiinni ja päästiin lähteen. Siellä aitauksessa mää muistin, että sehän kannattaa selkään ottaa se emäntä. Kuitenkin maassa ollessa sillä sen verran varpaat laahas hiekkaan, että hidasti ikävästi menoa. Ja päätäkin joutui pitään silleen killillään. Sen aikaan siinä lämmittelin lihaksia ja volttasin tädin ympäri, kun niitä remmejä vielä ihmettelivät. Se on nääs sillä tavalla, että tämmöset kylymäveriset tarvii enemmän aikaa siihen verryttelyyn kun noi muut! Hetkeksi sitten stoppasin, että saatiin mummo kyytiin. Kyllä olikin mukavaa päästä sitten vähän maisemia kattoon! Hiano oli sekin auringonlasku!
Olikin paljo tullu porukkaa siihe aidalle sitä ihmetteleen. Kyllä ne siitä sitte mutkin huomas. Ihan oli kun eivät olis ennen suokki-poikaa nähneet! Vaan eihän ne tietysti olleetkaan ainakaan näin komeeta...

Myö ehittiin toista sataa rundia heittään ennen kuin ne muut tuntilaiset laahusti paikalle ja vielä sata päälle ennen kuin niille pääs tädit selkään. Mukavasti ehti paikat lämmetä. Siiten jouduttiinkin vähän laittaan jarruja päälle, kun muutkin tuli mukaan. Onneksi siellä oli mukavaa kateltavaa, lampaitakin. Ne ne vasta on veikeen oloisia otuksia!
Yhellä kierroksella niitä justiinsa ihailin, kun silmänurkasta huomasin, että yks alkuasukas säntää meikäläisen peräpäätä kohti purukalusto edellä! No ei muuta kun karjasemaan, että "LATUA P..KELE!", vaihdetta silmään ja kytkintä ylös! Jäi kun täi tervaan se alkuasukki! Eikä muuten yrittäny enää..

Tunnilla tehtiin sitten vähän lattariaskelia. Ne on meitsille ihan heleppoja, en oo mikään "Kanki-Kaikkonen", joka kuulemma asuu kans jossain nurkilla. Mentiin vaan tällä kertaa rumban tahtiin ja se olis kyl enemmän toi quickstep, joka olis meikäläisen makuun. Ja siinä oli vielä joku Nakuttaja meidän tukkona koko ajan. Oli kokoo ja näköö, mu ihan s..tanan hiras! Meitsi ehti ottaa niitä askelkuvioita jo jokaiseen ilimansuuntaan ja se ei sitte millään meinannut saada niitä kinttujaan ristiin eres sinne yhteen suuntaan.

No onneks se muu porukka lopulta ymmärsi mennä toiseen päähän ja vähä niinku jättää koko estraadin meitsille. Tehtii parit nopeemmat kierrokset siinä sitte, malliksi muille! Ja kyllä ne ihan pohja-ajaks jäikin. Täällä asuu kuulemma joku toinenkin, joka yrittää niitä nopeita kierroksia saada. Joku Pertti. Kaunis poika on hyvä vaan ja tulee viivalle, kyllä mää sille jonkinlaisen vastuksen annan!

On muute paljo erilaisia elukoita täällä kaupungissakin! Semmonenkin ruskee kukko meinas ihan väkiste tulla kentälle kesken kaiken! Mää hätisti sen pois, ku siellä tunnilla kun oli mukana semmonen nätti ruunikko friidukin, se olis voinut vaikka miten pelästyä.

Tunnin päätteksi sitte mää taas koppasin sen hyttys-emännän kantoon ja vein talliin. Oli tullu melekone hiki ja hirvee jano. Vaikka kyllä meillä sen tädin kanssa sitte alko synkkaan, sen olis vaan pitänyt levittää se ahterinsa paremmin penkkiin jo het alusta. Olis pysyny paremmin kyyrissä. Aiko se tulla uudelleenki. Pitää nyt vaan viikon hapetustauon välissä. Ja jotain se vikis, "ettei tää nyt ihan Seija oo". Mikä halawatun Seija?? No en helkkarissa!! Minoon Santtu! Niin että jonoon vaan muutkin Tatjanat! Huivi kypärän päälle ja tiukkaan solomuun leuan alta, niin kylä mää teille kyydit annan!"

Sen pituinen se!